Mansikkakermakakku 97v Mummolle

Juuri ennen Isänpäivää tuli halu päästä tekemään pitkästä aikaa melko perinteistä kermakakkua. Osaako sellaista enää tehdäkään, kun marsipaani on vienyt innostuksen varjoon kermalla pursuttamisen? Voisiko olla parempaa ajankohtaa tehdä kermakakku kuin lasteni isomummolle, joka täytti huikeat 97-vuotta?! Suorastaan kunnia saada tehdä hänelle kakku.

Koristelusta halusin tehdä sellaisen, joka kuvaisi sankaria ja voisi yhtä arvokkaasti kakkukin olla kahvipöydällä. Ruusua kun aloin tekemään, niin ajatuksissani mietin, että tämä voisi kuvastaa isomummoa, iso ruusu, jossa usea terälehti kuvaa pitkää ikää, kukkana hempeän värisenä hänen luonnettaan eli lempeä.
Ruusun lehtiä tehdessä, iski päähäni älynväläys. Nämä voisi kuvastaa isomummon jälkipolvea, ensin isoimmat lehdet ovat kuin hänen neljä tytärtään, seuraavat 8 lehteä lapsenlapsia, 12 lapsenlapsenlasta ja yksi lapsenlapsenlapsenlapsi. Eli kokonaisuutena koristeena on sankarin sukupuu, jotka ovat hänelle tärkeitä ja hän heille tärkeänä.

Mansikkatäyte Mariannerouheen kera.

Sokerikakkupohja

Mansikkatäyte;
          200g Mansikka rahkaa
          2 dl Kuohukermaa
          7-8 dl Sulatettuja mansikoita
          2 rkl Vaniljakreemijauhetta
          Ripaus Mariannerouhetta täytteen pinnalle



Koristelu;
          6 dl Vispikermaa
          3 rkl Vaniljakreemijauhetta
          Lehdet: Vihreää sokerimassaa
          Ruusu: Valkoista ja punaista marsipaania sekoitettuna




 Ennen vispikerman pursottamista levitin kermaa kakun sivuille ja päälle.

Sukupuun tutkimista

Kermakakut

Etusivu